Kuvablogiani päivittelen paremmin, sinne kun ei ole pakko kirjoittaa..
sitä saa siis käydä tarkkailemassa, ja kommentointi on sallittua, jopa suotavaa.

Paistoimme myös jauhemaksapihvejä.. nam nam

Soittelin isällekkin, sovittiin että kun sen aikatauluun sopii niin mennään kuvaamaan sen töitä.
Se vois olla kivaakin.

Käytiin Martoissa viime maanantaina, ja kuultiin että päästään katsomaan juhlavuoden kunniaksi Turun Kaupunginteatteriin Laulavat sadepisarat
hauska yllätys etten sanoisi..
Olen nähnyt tuon telkkarista joskus n. 11 vuotta sitten.. on ihan sairaan hyvä leffa (tai oli ainakin silloin) joten odotan aika paljon tuolta esitykseltä.

Muru lähti Caribialle (siis kylpylään) töihin, ja tulee vasta joskus yöllä.. aikaisintaan puolen yön aikaan.. Niin ja yhden ystävän pitäisi tulla leipomaan meille mokkapaloja..
Mä en osaa, enkä muuten aio opetellakkaan, muuten niitä pitäis tehdä aina..

Harmittaa kun meillä on laskennallisesti n. 600 elokuvaa (laskettiin ne just) ja niistä on kavereilla lainassa 37 kpl, ainakin.
Osa on sellaisia, että niitä ei haluaisi ostaa uudelleenkaan.. ja eniten harmittaa se että ne taitaa osa olla sellaisella ihmisellä lainassa jolla ei ole aikomustakaan palauttaa niitä..
Tyhmä ihminen.. pitää yrittää saada joku kaveri sinne kylään, jos sieltä saisi niin leffat takaisin, kun sillä on numero vaihtunut ja mä en saa sitä mitenkään kiinni, enkä mä ota vastaan numeroa kaverilta, jollei siihen ole lupaa..

Miksi mulla mitää olla joissain asioissa niin tarkka moraali???
Äiti, sen on pakko olla teidän syytä.. (siis sun ja isän)

Siivottiinkin eilen, ennen kuin vieraat saapuivat, naureskeltiin sitten että kuka täällä oikein asuu, kun tuntui että oli hiukan liiankin siistiä meidän kodiksi. :)

Muru haluaisi koiran, siis jonkun sopivan pienen, ei sellaista mitään isoa Irlanninsusikoiraa tai mitään, mutta kuulemma basenji voisi olla kiva.. (ne ei kuulemma osaa haukkua, jodlaavat kyllä, sallinette mun epäillä)
Mä olen toistaiseksi ollut hiukan vastaan, kun ei tiedä miten tämä jatkuu tästä, asutaanko me tässä vai muutetaanko me tästä ensi keväänä, sekin oli suunnitelmissa.
Ollaan meinaan katsottu hieman halvempaa kämppää, ja koiran kannalta hieman paremmalta sijoitukselta, mutta tosiaan, sitäkään ei ole vielä kirkossa kuulutettu.

Haluaisin muuten maalata täällä seiniä, makkarissa ja työhuoneessa ainakin..
pitää varmaan mennä käymään isännöitsijän juttusilla, siis jos menis ihan paikan päälle, mahtaiskohan se toimia niin??
Jos sieltä sais maalit ja muuta, jos itse kuitenkin työn tekee.. se toimi niin ainakin kaupungin asunnossa..

Haluaisin hieman väriä, mutta kuitenkin sen verran neutraalin että muuttaessa ei tarvitse maalata välttämättä takaisin valkoiseksi..
Jos ei jaksa..
Joku maitokahvin ruskea olis hyvä väri olohuoneeseen, työhuoneeseen haluaisin joko sinistä tai lime vihreää, siniseen taidan kallistua, ja kahta eri sävyistä punaista makuuhuoneeseen.. (se on varma että joutuu muuttaessa maalaamaan takas valkoiseksi..)
Mutta ärsyttää kun seinät on niin värittömiä, tuntuu kauheen kliiniseltä ja tylsältä..

Päädyimme jatkamaan elämäämme eriteitä, mutta ystävinä. Tämä tuntui jotenkin helpottavalta ratkaisulta, jotenkin paremmalta.

Ja ei emme ole avon kanssa eronneet, tyttöystävämme kanssa kylläkin..

Huomenna olisi tulossa kavereita, siis eksiä jos se jotakuta kiinnostaa, syömään tortilloja ja juomaan alkoholipitoisia juomia. :)

Muru on menossa töihin Galaxiin, menee varmaan Taivaan puolelle.. Karaoken luvattuun maahan. :)
Pehmeä lasku murulle, kuunnellaan biisikärpästä. :D

Sain myös tietää että emme olekkaan muuttamassa.
Turku ei siis pääsekkään meistä niin helpolla..

Sunnuntaina oli TORTILLA ilta.. :) Kutsuimme yhden ystävämme meille ja istuimme iltaa syöden tortilloja.. seuraavana sunnuntaina olisi tavoitteena toistaa tämä. :)
Ja olimme myös lauantaina sienimetsällä. :)
Ensi sunnutaina olisi säävarauksella tavoitteena toteuttaa se uudestaan. :)

Muru on saanut taas keikkaduunia ja mitään pysyviä suunnitelmia harvemmin uskaltaa tehdä..
Mutta jos edes joskus uskaltaisi päättää.
Ensi viikko murulla näyttää ainakin hyvin työntäytteiseltä.

Nyt on mentävä suihkuun, ja muutenkin toimittava välillä.. :D

mitä sen jälkeen en tiedä..

Haluaisin oppisopimuksella mennä töihin opiskelemaan jotain alaa jossa voisin oikeasti jopa työllistyä.
Mutta todennäköisyys asialle on aika pieni.. :(

Noh muru taas on ottanut vastaan keikkahommaa..
Eil hyvästi suunnitelmallisuus.
Tervetuloa epätietoisuus.

On muuten aika kauhee tunne kun ei tiedä mitä tapahtuu, meillä oli kotona eilen yksi kiukkuinen nainen, sen syytä kiukkuun en vain tiedä, kun kysyin asiasta mulle kerrottiin ettei ole kuulemma sanottu että saako mulle kertoa asiasta, ja siksi en siis tiedä.
No kai mulle sit jossain vaiheessa kerrotaan jos asia mun elämään vaikuttaa, toivoisin ainakin asiaa.
En voi muuta kuin odottaa tässä vaiheessa.

Olen muuten alkanut työhuoneessa katsomaan elokuvia, siis kun pleikkari on täällä ja minäkin suurimman osan ajastani.
Olemme myös murun kanssa alkaneet katsoa täydellisiä naisia dvd-boxista, eka kausi menossa, yhdeksän tai kymmenen jaksoa takana.
Pakko sanoa että nyt kun siihen on päässyt kiinni siihen sarjaan niin tuntuu aika hyvältä sarjalta.

Äidin kanssa kumpikin taas odotellaan että Fringe alkaisi taas, se oli meinaan hyvä sarja, harvinaista, siis se että vielä tulee sellaisia ohjelmia joiden alkamista jaksaa odottaa innoissaan. Huomenna alkaa Bones:n uudet jaksot, se on myös sellainen sarja jota tykkään seurata.

Pohdittiin muuten että alkaisin leipomaan leivät itse, se kun on vissiin halvempaa, ja mä tykkään jonkunverran leipomisesta, niin miksei.
Samoin kun pohdimme että alkaisimme hyödyntämään juureksia ja keittokirjojamme paremmin, sekä opettelisimme tekemään ns. perinteisiä kotiruokia enemmän, se voisi meinaan olla kivaa vaihtelua.
Tänäänkin syötiin peruna-jauheliha-laatikkoa, ja laitoimme pinnalle hiukan fetajuustoa, tuli aika loistavaa vaikka itse sanonkin. :)

Mut nyt alkaa vaikuttamaan että olen paranemassa.. :D

Tutustuin eilen uuteen ihmiseen, se oli kivaa. Ja nähtiin känkkiskin.
Pitkästä aikaa. Sunnuntaina nähtiin Kale ja pari muuta tuttua naamaa. :D

Tuntui jotenkin kivalta huomata että on vielä kavereita, ja että niiden kanssa jaksaa olla ja istua useamman hetken.
Vaikka olisi hiukan kipeäkin. Mulla oli meinaan sunnuntaina vielä kuumetta, hiukan, mutta oli.

Ja sain murulta luvan lähteä ulos, jos en urheilemaan ala.. (ei pelkoa)
Toivottavasti muutto muuten toteutuu, mä jostain syystä olen alkanut hieman epäilemään asiaa, kun ei tunnu oikeen asiat etenevän,
enkä mä suostu pakkaamaan kamoja ennen enempää kuin tiedän että olemme oikeesti muuttamassa.

Nyt menen tiskaamaan, tai ottamaan ensin päikkärit, korvaan sattui yöllä niin kovin ettei saanut nukuttua, väsyttää siis..

Tätä se taitaa olla..

Huomasin vain tuossa että jotenkin tuntuu tyhmältä antaa niin paljon periksi, jos toinen ei anna missään asioissa oikein periksi.
Ja siis kyse on ihan mistä suhteesta tahansa, on se sitten ystävyys- pari- moni- tai äiti-lapsi suhde mun tapauksessani.. (siis kun en voi olla isä)

Missä menee joustamisen raja? Meneekö se siinä että asiat on sulle tärkeitä, ja et enää suostu antamaan periksi siitä..
Vai onko se siinä se raja kun menee hermot, huomatessaan että on ainoa joka tekee niin?

Milloin pitää huomata kun toisen on paha olla?
Onko se se hetki kun toinen itkee, vai hetkeä ennen sitä??

Muutto lähestyy.. hitaasti mutta varmasti..
Loka-Marras vaihteessa vissiin pitäis sit viimeistään muuttaa.. olla kamat pakattuina ja sillai..

Äiti oli joltain kaveriltaan saanut meille muuttolaatikoita, sellaisia kunnollisia pahvilaatikoita. :)
Kellarissa on jo kuusi laatikkoa täynnä lehtiä, siis sellaisia jotka oli kellarissa jo valmiiksi, ja joista ei kuulemma luovuta..
Esimerkiksi vanhat suosikit ja Soundit.. ja Imaget ja Mondot muuttaa ainakin mukana. Muut viedään esimerkiksi sairaaloihin.. Turussa kun on sentään kaksi jonne niitä voi ainakin viedä. Eikä kuulemma haittaa vaikka olisi vanhojakin.

Ajattelin myös että voisi tuonne ala ovelle laittaa jonkun telineen tai pöydän johon voisin laittaa niitä lehtiä ja sellaista että saa ottaa ja lukea, kun ei viitsisi oikein roskiinkaan heittää.

Puhuin tänään puhelimessa kaverini kanssa, kertoi että muuttaminen on niin rankkaa puuhaa henkisesti hänelle että hän ei siihen pysty.. siksi hän ei ole muuttanut muualle, pitkään aikaan.

Mun mielestä muuttaminen on jollain kierolla tavalla jopa hauskaa, sillä siinä tulee heitettyä niin paljon turhaa tavaraa yleensä pois samalla.. Että se on oikeastaan ihan hyvä juttu kun muuttaa, ja samalla karsii turhia tavaroita, sellaisia joilla ei muuten olisi väliä, mutta kun ei niitä kannattaisi turhaan kuljettaa toiseen paikkaankaan..

Äiti on luvannut auttaa mua pakkaamisessa.. Jos muru ei ehdi pakkaamaan, onneksi tuo kirjamäärä mikä muuttaa ja elokuvat samoin, on helppoa pakata, ettei siinä kuitenkaan tuhraudu sillä lailla aikaa, ne saa vaikka samana aamuna, tai aikaisempana iltana pakattua..

Astioita, siis sellaisia juhla-astioita ja muuta jota meillä kaapeissa on, olen pohtinut, vaatehuoneen sisältöä, kellaria, ja varsinkin sitä osaa tavaroista jotka ei ole minun, kun saisi vain tuon murun jotenkin mukaan kellaria pakkaamaan, saisi edes osan pakattua sieltä ajoissa, sieltä kun ennen muuttoa ei tarvita kuin heinää kanille, jos se ei riitä mikä meillä on vaatehuoneessa..

Vaatehuoneen ylimääräiset kamat pakataan hyvissä ajoin laatikoihin.
Ylimääräiset astiat jakoon, ja loput pakettiin.
Kirjoja hieman vois jo pakata, jos muru antaa luvan.. ;)

Kellari niin nippuun kun mahdollista.
Makkarin kaappien tutkinta, siis yläkaappien, samoin eteisen kaapit.. ja jos oikeen muistan löytyy sieltäkin lehtiä..
Jestas että meillä on tavaraa täällä, ja mä olen asunut tässä osoitteessa n. puolet vähemmän kuin muru.. mutta muru kerääkin kaiken mahdollisen siltä varalta että sitä tarvii, mutta onneksi ei ole siinä sairaanloinen.. tiedän pahempiakin keräilijöitä..

Sitten meistä tulee tsadilaisia.. ja avoja.. kaikista kolmesta.. :)
Mutta tää on jo uskomatonta:

Mä olen nyt kahtena yöna palloutunut täällä stressin takia..
Mä jo nyt mietin että miten kaikki saadaan pakattua, millaisiin laatikoihin, mistä pakkaus aloitetaan ja milloin se muutto on paras suorittaa oikeesti, ja mitä pitää muistaa, ja koska on se hetki kun pitää oikeesti irtisanoa asunto, ja koska muuttoauto, ja jos muru saa työtä niin lähteekö se ennen mua, pakkaanko mä sit yksin sen kuukauden(??) ja jos mä en ehdi kaikkea yksin, ja siivotakin pitäis, ja murua ja peipeä olis kivaa nähdäkkin joskus.. ja AAARGGHH!!!

Joku viisaampi voisi jo sanoa mulle että pitää kuutioitua.. mutta en sit tiedä onko se sen arvoista.. ;)
Kyllä mä sit jossain vaiheessa lopetan, mut kun sais hommat jo rullaamaan, hiukan jotain raivattua, ja ehkä pakattua.. (kellaria ja vaatehuonetta vaikka alkuun)

Ja kerrottua mulle uskottavasti että kaikki järjestyy..
Äiti avusti mun kuutioitumista eilen, lähetti mulle hiukan muuttajan muistolistan pohjaa.. jossa on neuvottu ja listattu kaikkea..
Esim. kirjojen pakkaus ohjeita (niitä kun meillä riittää), pakkaus ohjeita, muuttovinkkejä.. ja lupautui se hullu avustamaankin mua sitten pakkaamisessa viikonloppuisin jos on tarvis.. :D
IHANA ÄITI!!

Muru ja Peipe on jo helisemässä mun palloutumisen kanssa.. muru sanoi sitä kyllä söpöksi ominaisuudeksi.. mut en sit tiedä.. jos se vaikka huijaa?? ja Peipe on kieltäny mua stressaamasta.. voi kun se olisikin niin helppoa.. EI SE VAAN OLE..
Mut mä olen niin onnellinen siitä että me muutetaan saman katon alle kaikki, ja me saadaan näin ollen nähdä useammin.. ja mä haluan opiskelemaan valokuvausta.. edes johonkin kurssille.. ja töitä kamera- tai valokuvausliikkeestä.. mut ongelma on siinä et miten mä sinne pääsen???
Kävelenkö mä ovesta sisään ja kyselen: "voisitteks te palkata mut duuniin, tai vaikka oppisopimuksella, kun mä olen kuvaholisti enkä mä halua eroon mun addiktiosta.."