Tätäkö on nyt se elämä suhteessa??
Siis se että on valmis millaisiin myönnytyksiin jotta toisen olisi hyvä olla..??

Tätä se taitaa olla..

Huomasin vain tuossa että jotenkin tuntuu tyhmältä antaa niin paljon periksi, jos toinen ei anna missään asioissa oikein periksi.
Ja siis kyse on ihan mistä suhteesta tahansa, on se sitten ystävyys- pari- moni- tai äiti-lapsi suhde mun tapauksessani.. (siis kun en voi olla isä)

Missä menee joustamisen raja? Meneekö se siinä että asiat on sulle tärkeitä, ja et enää suostu antamaan periksi siitä..
Vai onko se siinä se raja kun menee hermot, huomatessaan että on ainoa joka tekee niin?

Milloin pitää huomata kun toisen on paha olla?
Onko se se hetki kun toinen itkee, vai hetkeä ennen sitä??

Muutto lähestyy.. hitaasti mutta varmasti..
Loka-Marras vaihteessa vissiin pitäis sit viimeistään muuttaa.. olla kamat pakattuina ja sillai..

Äiti oli joltain kaveriltaan saanut meille muuttolaatikoita, sellaisia kunnollisia pahvilaatikoita. :)
Kellarissa on jo kuusi laatikkoa täynnä lehtiä, siis sellaisia jotka oli kellarissa jo valmiiksi, ja joista ei kuulemma luovuta..
Esimerkiksi vanhat suosikit ja Soundit.. ja Imaget ja Mondot muuttaa ainakin mukana. Muut viedään esimerkiksi sairaaloihin.. Turussa kun on sentään kaksi jonne niitä voi ainakin viedä. Eikä kuulemma haittaa vaikka olisi vanhojakin.

Ajattelin myös että voisi tuonne ala ovelle laittaa jonkun telineen tai pöydän johon voisin laittaa niitä lehtiä ja sellaista että saa ottaa ja lukea, kun ei viitsisi oikein roskiinkaan heittää.

Puhuin tänään puhelimessa kaverini kanssa, kertoi että muuttaminen on niin rankkaa puuhaa henkisesti hänelle että hän ei siihen pysty.. siksi hän ei ole muuttanut muualle, pitkään aikaan.

Mun mielestä muuttaminen on jollain kierolla tavalla jopa hauskaa, sillä siinä tulee heitettyä niin paljon turhaa tavaraa yleensä pois samalla.. Että se on oikeastaan ihan hyvä juttu kun muuttaa, ja samalla karsii turhia tavaroita, sellaisia joilla ei muuten olisi väliä, mutta kun ei niitä kannattaisi turhaan kuljettaa toiseen paikkaankaan..

Äiti on luvannut auttaa mua pakkaamisessa.. Jos muru ei ehdi pakkaamaan, onneksi tuo kirjamäärä mikä muuttaa ja elokuvat samoin, on helppoa pakata, ettei siinä kuitenkaan tuhraudu sillä lailla aikaa, ne saa vaikka samana aamuna, tai aikaisempana iltana pakattua..

Astioita, siis sellaisia juhla-astioita ja muuta jota meillä kaapeissa on, olen pohtinut, vaatehuoneen sisältöä, kellaria, ja varsinkin sitä osaa tavaroista jotka ei ole minun, kun saisi vain tuon murun jotenkin mukaan kellaria pakkaamaan, saisi edes osan pakattua sieltä ajoissa, sieltä kun ennen muuttoa ei tarvita kuin heinää kanille, jos se ei riitä mikä meillä on vaatehuoneessa..

Vaatehuoneen ylimääräiset kamat pakataan hyvissä ajoin laatikoihin.
Ylimääräiset astiat jakoon, ja loput pakettiin.
Kirjoja hieman vois jo pakata, jos muru antaa luvan.. ;)

Kellari niin nippuun kun mahdollista.
Makkarin kaappien tutkinta, siis yläkaappien, samoin eteisen kaapit.. ja jos oikeen muistan löytyy sieltäkin lehtiä..
Jestas että meillä on tavaraa täällä, ja mä olen asunut tässä osoitteessa n. puolet vähemmän kuin muru.. mutta muru kerääkin kaiken mahdollisen siltä varalta että sitä tarvii, mutta onneksi ei ole siinä sairaanloinen.. tiedän pahempiakin keräilijöitä..