Kultani isä on sairastunut syöpään, pienisoluiseen nopeasti etenevään syöpään..
Ei niin kivaa, hän meni ensin toiseen sairaalaan hoitoihin, jonka jälkeen pääsi kotiin.
Hän oli kotona muutaman päivän ja joutui uudestaan sairaalaan, kun kunto huononi.
Verikokeissa näkyi jotain joka huolestutti lääkärit, ja epäiltiin jotain sydän infarktia.
Hänet siirrettiin TYKS:iin hoitoon, sydänvalvontaan.
Huomattiin että sydän löi hieman miten sattuu, vaivaa alettiin hoitaa.

Tänään meidän piti kullan kanssa mennä häntä katsomaan, soittelin kullan äidille että missäs osastolla potilas on ja millaiset on vierailuajat.
Sovittiin että hän ottaa selvää ja soittelee sitten meille.
Puhelu tuli siinä viiden korvilla.
Viesti oli selkeä, ei tarvitse tulla katsomaan, Hän on kuollut, nukkunut pois, ei ole enää meidän keskuudessamme. Miten vain haluaa asian ilmaista, mutta kuollut se nyt kuitenkin on, ei iskua pysty pehmentämään.

Kävimme sitten kullan ja kullan siskon kanssa katsomassa heidän äitiään, juttelemassa hänen kanssaan.
Hän näytti voivan hyvin, olosuhteisiin nähden.
Puhuimme kultani isästä, millainen henkilö hän oli.
Keskustelimme myös käytännön asioista kuten hautajaisjärjestelyistä.

Otimme muutaman oluen ja tulimme tulokseen että tämä on paras keino kunnioittaa hänen muistoaan, tätä hän olisi arvostanut, omalaatuinen persoona, joka ei pahemmin kruusailuista välittänyt.

Kulta voi hyvin.
Minä voin hyvin.
Nyt soi hyvät kappaleet, ei mitään itkuvirsiä, ei niitä olisi hänkään halunnut, kunnioittakaamme siis häntä siinä että ei kuunnella mitään itkuvirsiä, miten olisi vaikka Rolling Stones - I Can't Get No Satisfaction