Siis..
Kuten kaikki äitini tuntevat, se on aina ihan stressipallona.. ja sille pitää soittaa välillä että sen pitää kuutioitua.. mä taidan olla samaa sarjaa..

Muistan jo ala-asteelta sen että jos stressasin jotain oikein kovin, minulle nousi kuume, ja en nukkunut koko yönä, joissakin tapauksissa myös itkin hysteerisenä koko ajan, enkä voinut syödä..
Nykyään voin syödä, jotenkin, en edes itke hysteerisesti, kuume nousee harvoin, mutta sekin saattaa nousta.. ja edelleen mä saataan valvoa koko yön..

Nytkin mun pitäisi olla pää tyynyssä, kuolata tyynyliina märäksi, ja kuorsata..
Mutta ei, mä olen edelleen hereillä, ja vieläpä koneella, muru on tuossa toisella koneella ja mesettää kaverin kanssa.
Miksi se sitten valvoo?? En jaksa tiedustella, kai ihan vain siksi ettei sekään osaa nukkua nyt..

Kissat kiehnaa jaloissa.. aikas jatkuvalla syötöllä.. hmm.. nekin haluais vaan olla koko ajan sylissä.. kummalliset murut.. :)

Muokkailin tuossa kiasmassa otettuja kuvia, ja totesin että ei se koulutus ihan hukkaan ole mennyt, kyllä kuvista ihan asiallisia on tullut, alunperin jo kuvausvaiheessa niin että loppu työnmäärä on aika pientä.. Onneksi.

Toivon että lauantaina kun menen kuvaamaan niin edes osa kuvista onnistuisi, kyseessä on kuitenkin kirkossa tapahtuvaa kuvaamista, ja kuvaus on haastavaa tuollaisissa paikoissa.. kyseessä ei ole häät, vaan hautajaiset.


Viimeksi kun kuvasin hautajaisia kuvasin ne Turun ylösnousemus(?) kappelissa, ja vaikka siellä on iso ikkuna, ei siellä ollut valoa kauheasti, ja se oli mielestäni hankalaa, enkä myöskään kehdannut kauheasti liikkua siellä, nyt lauantaina en voi ajatella asiaa niin että en voi liikkua, vaan niin että minun on liikuttava jos haluan ottaa kuvia, sillä se on mahdotonta kuvata jos seisoo takarivissä.


Tilannetta helpottaa se että en tuntenut vainajaa, ei siis itketä sen takia, mutta tilannetta vaikeuttaa se että vainaja on peipen isä, ja kun näen peipen surun, ahdistuksen ja muut tunteet, tietäen etten voi auttaa, en voi poistaa niitä tunteita.. pitää vain keksiä jokin keino selviytyä "keikasta".

Ja pahoittelen jos äskeinen tuntui jotenkin kylmältä, mutta minun on pakko ajatella asiaa työn kannalta..
Jolloin on otettava etäisyyttä.. yrittää toimia ammattimaisesti..