Mietittiin että miksi pyyhkeet pitää pestä jos kerran niitä käytetään vain kun ollaan puhtaita suihkun jälkeen.. Ja nyt jos joku miettii niin ei en ole idiootti, tiedän että a) meistä irtoaa ihosoluja joiden takia on pakko pestä pyyhe, b) märkä pyyhe alkaa haisemaan jo parin käyttökerran jälkeen c) tuleehan siitä pölyinen kun se roikkuu jossain.

Se oli vain pohdintaa. tyhmää sellaista tosin, mutta siitä pääsimme seuraavaan aiheeseen, miksi Olipa Kerran.. – sarjat maksaa mansikoita ja hunajaa, eikä ne edes ole samalla tavalla kiehtovia kuin lapsena, silloin kun oli joku 5-9 vuotias. Koulussa kulkee järki niin paljon että joskus ei saa edes ajatuksistaan kiinni, ja se on pelottavaa. :)

Tällä hetkellä me tehdään koulussa Flash-tehtävää, mä piirrän hissiä, ja kapteeniksi pukeutunutta Einaria. Eli varokaa vaan, musta tulee isona vielä taiteilija. (tai sitten ei, joten ei pelkoa.)

Käytiin tosiaan niitä sorsia eilen syöttämässä, siitäkin on jo puhuttu bussimatkalla kouluun, kuinka onkaan hienoa kun ensin sorsat pelkää meitä ihmisiä, kiertää kaukaa, ovat varuillaan.

Mutta jösses kun otat leivän esiin voit havainnollistaa asiaa itse: Sorsasta tulee voittamaton, kuolematon suorastaan, uskaltaa jopa ottaa kädestä palan leipää, tulee ihan jalkasi viereen ja KERJÄÄ LISÄÄ. Sorsa KERJÄÄ, kummalliselta se tuntui mutta näin se nyt vain oli. Se yksi vaakku lintuihin luokiteltava naaras-puolinen sorsaeläin kerjäsi multa lisää leipää, jutteli ja kaikkea, ihan kuin koira tai kissa.

Josta taas pääsemme seuraavaan aiheeseen, kuten jo moni on varmaan tietoinenkin, on meillä kaksi poika kissaa, Luca ja Leevi. Maailman ihanimmat kisuttimet. :) Luca on nyt keksinyt miten pääsee hyppäämään kirjahyllyn päälle, jotta voi syödä kukkasia, ja Leevi on keksinyt että jos äidille (Rialle siis) puhuu ja näyttää söpöltä voi siltä saada jotain hyvää, kuten ruokaa jota saisi muutenkin, mutta on niin paljon mukavampaa kerjätä, jösses se kissa on pallo, pitää jotenkin alkaa laihduttaa sitä jos siitä tulee mahdoton kasa karvaa ja läskiä. Mutta vielä se on pentu, joten en ala laihduttamaan pentua, ei tarvii pelätä. Luca taas on keksinyt miten saa hellyyttä, kun me istutaan koneella tulee Luca äitin jalan viereen, nousee kahdella tassulla nojaamaan jalkaan ja katsoo anelevasti. Äiti tietenkin nostaa syliin ja paijaa, jolloin tämä kaikkien niin rakastama rötväke menee pitkin pituuttaan (joka on muuten koko PITKÄ) makaamaan syliin, yleensä jonkun jalaksi kutsutun raajan roikkuessa ulkona sylistä, nukahtaa siihen. On ne sit söpöjä lapsia.

Jätin kisuttimet vapaaksi kun itse lähdin kouluun, siellä on jo varmaan koputeltu makuuhuoneen ovea sen oloisesti että halutaan jo äidin kainaloon, tai sängyn alle leikkimään. :)