Pää täynnä ajatuksia..
Paljon pohdittavaa, olenko valmis tähän?
Olemme pohtineet asioita murun kanssa yhdessä, pohtineet ajatusta joka heitettiin ilmoille jokin aika sitten.

Muutto..
Se on iso asia, varsinkin kun muuttaa toiseen kaupunkiin.
Suurin ongelma ei ole se että muuttaa, tai että pitää pakata ja kuljettaa tavaroita, vaan se miten sen kertoo ihmisille, ja se että olenko mä sittenkään valmis tähän.
Eikö se ole normaalia että pelkää, että pohtii asiaa ja epäröi?
Mahtoikohan äitiä pelottaa kymmenen vuotta sitten kun se muutti Helsinkiin, muistan kun äiti pakkasi tavaroita jouluna yötä myöten, ja tapaninpäivänä lähdettiin ajamaan, pysähdytitiin ykköspesälä kahvilla.. muistan myös sen että toinen muuttomiehistä oli kuumeessa, ja me autettiin kantamisessa.

Mitä jos se ei olekkaan hyvä juttu että muutetaan, mitä jos ei muru saakkaan töitä, mitä jos mä en saa töitä.. Mitä jos asiat ei vaan mene hyvin?

Koska meidän "pitää" tehdä päätös, koska meidän "pitää" muuttaa, millaisella aikataululla haetaan uutta kotia, milloin tietää meneekö kaikki päin persettä, mitä jos kaikki "kusee"??

Onko pelko normaalia?

Mahtaako kissat tottua elämään koiran kanssa, ja uusi kanikin on tulossa, mitä jos mä olen allerginen sille, Ioniin ja Sinikkaan mä totuin, mutta mitä jos kaikki ei mene nyt ihan nappiin samalla tavalla, mitä jos uusi kani aiheuttaa mulle pahaa allergiaa, mitä jos kani ei pärjää muutosta, voidaanko me muuttaa sen kanin kanssa, vai kärsiikö se siitä kauheasti??
Koska eläimet muuttaa?? Ennen vai jälkeen sen kun me olemme kuljettaneet tavarat, mun mielestä ennen olisi parempi, jos me edes muutamme, kun emme ole tehneet vielä mitään päätöstä, emme ole uskaltaneet päättää..

Uusi kani on tosiaan tulossa kuun lopulla, viimeisellä viikolla. Pieni valkoinen pupu-vauva on saapumassa meidän kotiin, valkoinen ja pörröinen, punaisilla silmillä.. sellainen pieni ja suloinen.. Saimme eilen A:lta kuvaviestin meidän pienestä.. se oli kyllä jo todella iso.. :) Mutta sairaan söpö..

Eilen kävimme ajelulla.. Piikkiössä, käytiin isän luona, siellä oli viikon ikäisiä pieniä kissavauvoja.. todella pieniä ja suloisia.. :)
Muru ei ollut koskaan pitänyt niin pientä kissaa sylissä..
Se rakastui niihin, ja niin, nähtiin isin ja Riinan koiratkin, musta ja blueroan Cockerspanielin pennut.. söpöjä olivat.. :)

Nyt laitan silmät uudelleen kiinni ja koitan saada unta, en ole koko yönä saanut kunnolla nukuttua.. päätäkin särkee.. ja jos olo ei parane yhtään voi olla että tulee nelivärinen haukotus, olo ainakin on sen mukainen..